Palokuormalla tarkoitetaan palotilan palavasta materiaalista vapautuvan lämpöenergian määrää silloin, kun materiaali palaa täydellisesti loppuun. Palokuormaan luetaan mukaan kantavat ja runkoa jäykistävät rakenteet, palo-osastot ja muut rakennuksen osat, sekä irtaimisto. Paloturvallisuuden kannalta palokuorma on tärkeä mittari. Kun tilan palokuorma tunnetaan, sen avulla voidaan arvioida siinä syttyvän tulipalon tehoa ja ennakoida palon etenemistä. Rakennusten palokuormia on määritelty 1920-luvulta lähtien.

Palokuorma eritellään kiinteään palokuormaan ja irtaimiston palokuormaan. Kiinteä palokuorma lasketaan tilan palavien rakenteiden mukaan, irtaimiston palokuorma tilassa olevien materiaalien mukaan. Irtaimiston ja kiinteän palokuorman summaa kutsutaan suunnitteluarvoksi, ja se lasketaan koko tilalle.

Kiinteää palokuormaa laskettaessa arvioidaan ”palavien pintamateriaalien painon kuormitustiheyttä”, joka käytännössä tarkoittaa tilan palavien pintojen kestävyyttä tulipalossa. Palokuorma määritellään palavan pintamateriaalin painon suhteena materiaalien pinta-alaan, ja palokuorman tiheydellä tarkoitetaan palokuormaa lattiapinta-alaa kohden (MJ/m²). Perinteisesti tilan palokuorman tiheys lasketaan mittaamalla palavan pintamateriaalin määrä, laskemalla siitä lämpöarvojen perusteella vapautuvan lämpöenergian määrä olettaen, että kaikki palava materiaali saa riittävästi happea palaakseen loppuun, ja jakamalla laskelman antama tulos lattianeliöille. Lämpöarvo (polttoarvo) ilmaisee aineen täydellisessä palamisessa kehittyvän lämpöenergiamäärän aineen massayksikköä kohden. Kiinteiden ja nestemäisten aineiden kohdalla lämpöarvo ilmoitetaan tavallisesti megajouleina palavan materiaalin (kuten polttoaineen) painokiloa kohti (MJ/kg). Irtaimiston palokuorma lasketaan samaan tapaan.

Palokuorma määritetään huomioiden tilojen suunniteltu käyttötarkoitus, ikä ja muut turvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Taulukkomitoitusta käytettäessä rakennuksen palokuorma määräytyy joko rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan (P2 ja P3-paloluokat), tai palokuorman tiheyden perusteella määräytyvän palokuormaryhmän mukaan (P1-paloluokka). Palokuormaryhmiä on kolme, ja ryhmä johon tila kuuluu määritetään joko palo-osaston käyttötarkoituksen perusteella, tai luotettavasti arvioidun tai lasketun palokuorman perusteella:

1. Alle 600 MJ/m² (asunnot, majoitustilat, hoitolaitokset, työpaikkatilat, autosuojat sekä osa kokoontumis- ja liiketiloista, kuten ravintolat, koulut, urheiluhallit, teatterit, kirkot, päiväkodit, päivähoitolaitokset ja enintään 300 m² myymälät).
2. Vähintään 600 MJ/m², mutta enintään 1200 MJ/m² (osa kokoontumis- ja liiketiloista, kuten yli 300 m² myymälät, näyttelyhallit ja kirjastot, asuinrakennusten kellariosastot, jotka sisältävät irtaimistovarastoja, sekä moottoriajoneuvojen korjaus- ja huoltotilat).
3. Yli 1200 MJ/m² (erillisiä palo-osastoja olevat varastot).

P0-paloluokassa (toiminnallinen palomitoitus) palokuorma määritellään aina kohdekohtaisesti. Rakennuksen suunnittelussa tilan palokuorma vaikuttaa muun muassa kantaviin rakenteisiin, rakennusmateriaalien valintaan, sekä palokatkojen ja palo-osastointien suunnitteluun, joten tarkka palokuormalaskelma saattaa tuoda hankkeelle merkittäviä säästöjä ja mahdollistaa rakenneratkaisut, jotka eivät käyttötarkoituksen perusteella taulukosta määräytyvässä palokuormaryhmässä välttämättä olisi mahdollisia.