Juhannus, valon ja lämmön juhla, merkitsee myös lomakauden alkua. Sen myötä toivotamme kaikille asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme hyvää ja paloturvallista juhannusta sekä aurinkoisia lomakelejä!
Tulessa on taikaa! Juhannus ilman tulta ei tunnu täydelliseltä. Tulen merkitys juontaa juurensa muinaisiin aikoihin. Esivanhempamme sytyttivät kokkoja karkoittaakseen pahoja henkiä ja saadakseen onnea tulevalle vuodelle. Uskottiin myös, että juhannusyönä saattoi nähdä vilauksen tulevasta ja tulen äärellä tehtiin taikoja rakkauden ja hyvän onnen saamiseksi.
Juhannuskokon sytyttäminen on yksi juhannuksen kohokohdista. Muistetaan juhlatunnelmasta huolimatta pitää silti huolta paloturvallisuudesta, eli kunnioitetaan tulta, ollaan varovaisia sen käsittelyssä ja muistetaan tarkistaa paikalliset ohjeet ja määräykset ennen kokon tai nuotion sytyttämistä. Joillakin alueilla saattaa olla voimassa maastopalovaroitus, jolloin tulenteko on kokonaan kielletty. Uudellamaallakaan ei taida niiden vuoksi tänä vuonna montaa juhannuskokkoa syttyä, mutta onneksi muualla Suomessa kokkojen liekit valaisevat kesäyön ja jatkavat vuosisatojen mittaista perinnettä.
Juhannushumun jälkeen useimmat meistä lähtevät lomille. Suurin osa henkilökunnastamme lomailee heinäkuussa, mutta muutamat päivystävät myös loma-aikana. Kiireellisissä kysymyksissä pyydämme soittamaan suoraan toimistopuhelimeemme. Numeron löydät yhteystiedoista. Useimmat meistä palaavat ladatuin akuin hyvin ansaituilta lomiltaan elokuun puoleenväliin mennessä.
Rentoa kesää kaikille,
KK-Palokonsultti Oy
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehväseppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Eino Leino, Nocturne (1903)