Arkistot: FAQs

Teollisuusrakentamishankkeita toteutetaan kokonaisvaltaisesti avaimet käteen -toimituksina niin, että hankkeen prosessi- tai laitetoimittaja vastaa kaikista sovittuun toimituskokonaisuuteen liittyvistä tehtävistä.

• EPC-toimitus (Engineering, Procurement, Construction) käsittää suunnittelun, hankinnan ja rakentamisen.
• EPCM-toimitus (Engineering, Procurement, Construction Management) sisältää suunnittelun, hankinnan ja rakentamisen johtamisen. EPCM on yleisimmin käytetty teollisuusrakentamishankkeiden toteutuskonsepti.
• EPS-toimitus (Engineering, Procurement, Supply) tarkoittaa laitteiston tai sen osan komponenttitoimitusta.

Ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta sallii rakennusten paloturvallisuuden osoittamiseen kaksi vaihtoehtoista tapaa:

1. Luokka- ja lukuarvoihin perustuva mitoitus (niin sanottu taulukkomitoitus).
2. Kohdekohtainen oletettuun palonkehitykseen perustuva toiminnallinen palomitoitus.

Rakennukset jaetaan neljään paloluokkaan P0, P1, P2 ja P3, jotka henkilöturvallisuuden takaamiseksi ja pelastustyön helpottamiseksi asettavat vaatimuksia rakennuksen toteutukselle ja käytölle. Paloluokissa P2 ja P3 rakennuksen turvallisuustasoon vaikutetaan rakennuksen koon, kerrosalan, käyttötarkoituksen ja tiloissa sallittujen henkilömäärien rajoituksilla, sekä vaatimuksilla muun muassa pintaosille ja paloturvallisuutta parantaville laitteille. Paloluokkaan P1 kuuluvan rakennuksen kantavien rakenteiden oletetaan kestävän palossa sortumatta, joten rakennuksen kokoa ja henkilömäärää ei rajoiteta.

Paloluokkia P1, P2 ja P3 käytetään, kun rakennus suunnitellaan noudattaen palomääräysten paloluokkia ja lukuarvoja (taulukkomitoitus). Paloluokkaa P0 käytetään, kun rakennus suunnitellaan osin tai kokonaan perustuen oletettuun palonkehitykseen. Rakennus kuuluu P0-paloluokkaan esimerkiksi silloin, kun poistumisturvallisuus tai rakenteiden palonkestävyys perustuu toiminnalliseen palomitoitukseen. Rakennus ei kuitenkaan kuulu P0-paloluokkaan, jos kokonaisuuden kannalta vähäistä poikkeamaa taulukkomitoituksen luokista ja lukuarvoista perustellaan toiminnallisella palomitoituksella. Saman rakennuksen eri osat voivat myös kuulua eri paloluokkiin, jos palon leviäminen osasta toiseen on estetty.

ISO 14001 on ympäristöasioiden hallintaa käsittelevä kansainvälinen standardisarjan päästandardi. Standardi on laajasti käytössä ympäristöasioiden hallinnan perustana. Sen ensimmäinen versio julkaistiin 1996, ja se on kasvanut maailman toiseksi suosituimmaksi hallintajärjestelmäksi heti ISO 9000-standardin jälkeen.

ISO 14001 sisältää peruselementit ympäristöjohtamisjärjestelmälle. Sitä voidaan soveltaa mihin tahansa organisaatioon sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Vastuullisella ympäristöjärjestelmällä saavutetaan useita liiketoiminnallisia hyötyjä, kuten muun muassa parannetaan kustannustehokkuutta ja edistetään henkilöstön ympäristötietoisuutta. Standardi vaatii organisaatiota määrittämään ympäristöpäämääränsä ja -tavoitteensa, sekä johtamisjärjestelmän, jolla tavoitteet saavutetaan. Standardin päävaatimuksiin kuuluvat ympäristöpolitiikka, suunnittelu, järjestelmän toteuttaminen ja toiminnot, tarkastukset ja korjaavat toimenpiteet sekä johdon katselmus. Standardi vaatii, että organisaatio sitoutuu vaatimuksiin prosesseissaan, menettelyohjeissaan ja toiminnoissaan. ISO 14001-standardiin liittyviä sertifikaatteja myöntävät akkreditoidut sertifiointialan yritykset.

Lisätietoja: ISO 14000 Ympäristöjohtamisen standardisarja (SFS)

Paloturvallisuussuunnittelijan FISE-pätevyysluokat ovat tavanomainen, vaativa ja poikkeuksellisen vaativa. Pätevyysluokat perustuvat maankäyttö- ja rakennuslaissa esitettyihin suunnittelutehtävien vaativuusluokkiin. Kaikkien luokkien pätevyysvaatimukset koostuvat koulutus-, työkokemus- ja työnäytevaatimuksista.

FISE (Rakennus-, LVI- ja kiinteistöalan henkilöpätevyydet FISE Oy) on rakennus- ja kiinteistöalan järjestöjen toimesta vuonna 2003 perustettu voittoa tavoittelematon yritys, jonka tavoitteena on rakentamisen laadun parantaminen, rakennusalalla olevien henkilöiden kehittymisen edistäminen ja henkilöpätevyyksiin liittyvän yhdenmukaisen informaation tuottaminen toimialalle. FISE tarjoaa henkilöpätevyyspalvelua muun muassa eri suunnittelualojen suunnittelijoille. Hakukone, jolla voi tarkistaa FISEn pätevyysrekisterissä olevien henkilöiden pätevyyden ja sen voimassaoloajan, sijaitsee osoitteessa www.patevyyspalvelu.fi.

Suomessa on tällä hetkellä 19 FISE poikkeuksellisen vaativa -pätevyysluokan paloturvallisuussuunnittelijaa (helmikuu 2023), heistä KK-Palokonsultti Oy:lla työskentelee kuusi. FISE:n myöntämät pätevyydet ovat voimassa seitsemän vuotta kerrallaan.

Paloluokitusjärjestelmiä ovat rakennusosien palonkestävyysluokitus ja rakennustarvikkeiden paloteknistä käyttäytymistä koskeva luokitus. Paloluokat määräytyvät tuotteiden palo-ominaisuuksien mittauksella. Mittaukset suoritetaan polttokokeilla, joissa mitataan tuotteen palamattomuusominaisuutta, lämpöarvoa, tuotteen ominaisuuksia palon levittämiseen edelleen, savunmuodostusta, syttyvyyttä, liekehtivien pisaroiden tai osien muodostumista, ja materiaalien taipumusta kytevään paloon.

Rakennusmateriaalien paloluokitus tehdään luokitusstandardin SFS-EN 13501-1+A1 mukaan, paitsi katteiden ja kattojen luokitus, jossa noudatetaan luokitusstandardia EN 13501-5 +A1. Luokituksissa käytettävät testausmenetelmät ja luokitusperusteet on esitetty standardeissa.

Rakennustuotteille on viisi eurooppalaista palokoemenetelmää, joiden tulosten perusteella tuotteet jaetaan seitsemään pääluokkaan A1, A2, B, C, D, E ja F. Näistä A1-luokkaan kuuluva tuote ei myötävaikuta palamiseen lainkaan (kuten kiviaineet ja lasi), ja F-luokan tuote ei täytä E-luokalle asetettuja vaatimuksia (esimerkiksi paperi ja monet muovit).

Näiden seitsemän pääluokan lisäksi luokissa A2, B, C ja D käytetään lisämääreitä s1, s2 ja s3, jotka koskevat tuotteen savunmuodostusominaisuuksia, sekä lisämääreitä d0, d1 ja d2, jotka koskevat palavien pisaroiden muodostamista. Tässä esimerkinomaisesti muutamien rakennustarvikkeiden paloluokituksia:

Luokka A1

• kiviaineet
• teräs
• alumiini
• lasi

Luokat A2-s1,d0 tai B-s1,d0

• kipsilevy
• vuorivilla
• lasivilla
• korkeapainelaminaatti IKI- FA

Luokka C-s2, d1

• alkydispaklattu lastulevy
• korkeapainelaminaatti IKI
• melaminipinnoitettu lastulevy
• paperitapetti kipsilevyllä

Luokka D-s2, d2

• rakennuspuutavara
• kuitulevy
• 3 mm vaneri

Luokka E

• huokoinen puukuitulevy

Luokka F

• muovi
• paperi

Kantavat ja osastoivat rakennusosat jaetaan nekin omiin luokkiinsa, jotka määräytyvät sen perusteella, miten ne kestävät paloa. Rakennusosiin kohdistuvia vaatimuksia kuvataan merkinnöillä R (kantavuus). E (tiiviys) ja I (eristävyys). Merkintöjen R, REI, RE, EI tai E jälkeen rakennusosalle ilmoitetaan vielä palonkestävyysaika minuutteina (15, 30, 45, 60, 90, 120, 180 tai 240 minuuttia). Merkintää voidaan vielä täydentää tunnuksella M, joka tarkoittaa iskunkestävyyttä. Muodostuva merkintä kuvaa rakennusosan paloluokkaa.

Kantavan ja osastoivan rakenneosan paloluokka voisi olla esimerkiksi REI 60, joka tarkoittaa sitä, että sen tulee tulipalossa säilyttää kantavuutensa, tiiviytensä ja eristävyytensä 60 minuutin ajan. Rakennusosan vaatimustenmukaisuus osoitetaan joko polttokokein määrättyjen menetelmien mukaisesti testaten, tai laskennallisin menetelmin.

Rakennustarvikkeiden paloturvallisuusvaatimukset löytyvät Ympäristöministeriön asetuksesta rakennusten paloturvallisuudesta.

Palokuormalla tarkoitetaan palotilan palavasta materiaalista vapautuvan lämpöenergian määrää silloin, kun materiaali palaa täydellisesti loppuun. Palokuormaan luetaan mukaan kantavat ja runkoa jäykistävät rakenteet, palo-osastot ja muut rakennuksen osat, sekä irtaimisto. Paloturvallisuuden kannalta palokuorma on tärkeä mittari. Kun tilan palokuorma tunnetaan, sen avulla voidaan arvioida siinä syttyvän tulipalon tehoa ja ennakoida palon etenemistä. Rakennusten palokuormia on määritelty 1920-luvulta lähtien.

Palokuorma eritellään kiinteään palokuormaan ja irtaimiston palokuormaan. Kiinteä palokuorma lasketaan tilan palavien rakenteiden mukaan, irtaimiston palokuorma tilassa olevien materiaalien mukaan. Irtaimiston ja kiinteän palokuorman summaa kutsutaan suunnitteluarvoksi, ja se lasketaan koko tilalle.

Kiinteää palokuormaa laskettaessa arvioidaan ”palavien pintamateriaalien painon kuormitustiheyttä”, joka käytännössä tarkoittaa tilan palavien pintojen kestävyyttä tulipalossa. Palokuorma määritellään palavan pintamateriaalin painon suhteena materiaalien pinta-alaan, ja palokuorman tiheydellä tarkoitetaan palokuormaa lattiapinta-alaa kohden (MJ/m²). Perinteisesti tilan palokuorman tiheys lasketaan mittaamalla palavan pintamateriaalin määrä, laskemalla siitä lämpöarvojen perusteella vapautuvan lämpöenergian määrä olettaen, että kaikki palava materiaali saa riittävästi happea palaakseen loppuun, ja jakamalla laskelman antama tulos lattianeliöille. Lämpöarvo (polttoarvo) ilmaisee aineen täydellisessä palamisessa kehittyvän lämpöenergiamäärän aineen massayksikköä kohden. Kiinteiden ja nestemäisten aineiden kohdalla lämpöarvo ilmoitetaan tavallisesti megajouleina palavan materiaalin (kuten polttoaineen) painokiloa kohti (MJ/kg). Irtaimiston palokuorma lasketaan samaan tapaan.

Palokuorma määritetään huomioiden tilojen suunniteltu käyttötarkoitus, ikä ja muut turvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Taulukkomitoitusta käytettäessä rakennuksen palokuorma määräytyy joko rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan (P2 ja P3-paloluokat), tai palokuorman tiheyden perusteella määräytyvän palokuormaryhmän mukaan (P1-paloluokka). Palokuormaryhmiä on kolme, ja ryhmä johon tila kuuluu määritetään joko palo-osaston käyttötarkoituksen perusteella, tai luotettavasti arvioidun tai lasketun palokuorman perusteella:

1. Alle 600 MJ/m² (asunnot, majoitustilat, hoitolaitokset, työpaikkatilat, autosuojat sekä osa kokoontumis- ja liiketiloista, kuten ravintolat, koulut, urheiluhallit, teatterit, kirkot, päiväkodit, päivähoitolaitokset ja enintään 300 m² myymälät).
2. Vähintään 600 MJ/m², mutta enintään 1200 MJ/m² (osa kokoontumis- ja liiketiloista, kuten yli 300 m² myymälät, näyttelyhallit ja kirjastot, asuinrakennusten kellariosastot, jotka sisältävät irtaimistovarastoja, sekä moottoriajoneuvojen korjaus- ja huoltotilat).
3. Yli 1200 MJ/m² (erillisiä palo-osastoja olevat varastot).

P0-paloluokassa (toiminnallinen palomitoitus) palokuorma määritellään aina kohdekohtaisesti. Rakennuksen suunnittelussa tilan palokuorma vaikuttaa muun muassa kantaviin rakenteisiin, rakennusmateriaalien valintaan, sekä palokatkojen ja palo-osastointien suunnitteluun, joten tarkka palokuormalaskelma saattaa tuoda hankkeelle merkittäviä säästöjä ja mahdollistaa rakenneratkaisut, jotka eivät käyttötarkoituksen perusteella taulukosta määräytyvässä palokuormaryhmässä välttämättä olisi mahdollisia.