VTT julkaisi vuonna 2009 Paloriskin arvioinnin tilastopohjaiset tiedot -raportin, jossa tarkasteltiin rakennuspalojen syttymistaajuustiheyttä, syttymien lukumäärien riippuvuutta kunnan kerrosalasta ja asukasluvusta, taloudellisia vahinkoja, pelastuslaitosten toimintavalmiuskertymiä sekä tehtiin yhteenveto alkusammutusta koskevista tilastoista. Aineistona käytettiin Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilaston tietoja vuosilta 2001-2007.
Raportin tietoja on tulosten julkaisemisen jälkeen käytetty palotekniseen suunnitteluun liittyvien riskianalyysien lähtötietoina. Koska edellisestä tutkimuksesta on kulunut jo toistakymmentä vuotta, alalla on koettu tarpeelliseksi päivittää julkaisussa esitetyt tiedot uusimpien tulipaloista kerättyjen tietojen pohjalta. Rantamäen tutkimus päivittää alkuperäisessä julkaisussa esitetyt riskianalyysien lähtötiedot käyttäen aineistona lähinnä vuosina 2014-2020 tapahtuneita rakennuspaloja ja rakennuspalovaaroja. Käytännön tasolla päivitys parantaa riskiarvioiden luotettavuutta varmistamalla, että palosuunnittelussa käytettävät lähtötiedot vastaavat nykyhetkeä.
Tutkimuksen tavoite ja menetelmät
Riskianalyysien lähtötietoina käytetään pääsääntöisesti rakennusten syttymistaajuustiheyttä, alkusammutuksen vaikuttavuutta ja pelastuslaitoksen toimintavalmiusaikoja. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli kerätä tietoa syttymien lukumäärien riippuvuudesta kunnan kerrosalaan ja asukaslukuun, sekä palojen aiheuttamista taloudellisista vahingoista.
Syttymistaajuustiheyden (yhden kerrosalan neliömetrin todennäköisyys syttyä tuleen vuoden aikana) laskemiseen tarvitaan tietoa rakennuskannasta sekä rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen määristä. Tarvittavat rakennustyyppien pinta-alatiedot kerättiin Tilastokeskukselta. Jotta syttymistaajuustiheyden vaihtelua voitiin arvioida yksittäisen rakennustyypin sisällä, rakennukset jaettiin käyttötavan ja vuoden lisäksi pienempiin kerrosalaluokkiin.
Tiedot rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen määristä haettiin Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastojärjestelmän tietokannasta (PRONTO), jonne pelastuslaitokset kirjaavat tiedot tapahtuneista tulipaloista. Rakennuspalo on palo, jossa palo on levinnyt syttymiskohdasta ja sytyttänyt rakennuksen rakenteet tai irtaimiston palamaan. Rakennuspalovaaraksi luokitellaan tilanteet, joissa palo ei ole päässyt leviämään syttymiskohdasta rakennuksen rakenteisiin tai irtaimistoon, mutta sen vaara on ollut ilmeinen.
Rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen lisäksi tutkimukseen kerättiin tietoa pelastuslaitosten saapumiseen kuluvista ajoista, alkusammuttimien käyttömääristä ja alkusammutuksen vaikutuksesta. Työssä käytettävä aineisto jaettiin kolmeen eri ajanjaksoon. Pääasiallisena ajanjaksona käytettiin vuosia 2014-2020.
SUUREMPIEN ASUINRAKENNUSTEN PALORISKI NÄYTTÄÄ HIEMAN KASVANEEN
Yksi tutkimuksen päätavoitteista oli päivittää syttymistaajuustiheyttä koskevat tiedot ja sovittaa päivitetyt tiedot yleistettyyn Barrois’n malliin, jota Suomessa on perinteisesti käytetty yksittäisten rakennusten syttymistaajuustiheyden arvioimisessa. Edellisen kerran vastaava sovitus tehtiin vuoden 2009 Paloriskinarvioinnin tilastopohjaiset tiedot -tutkimukseen.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että rakennuksen syttymistaajuustiheyden tulisi pienentyä rakennuksen koon kasvaessa. Rantamäen tutkimuksen tulosten pohjalta sama havainto voidaan nytkin tehdä useimpien rakennustyyppien pohjalta, paitsi asuinrakennusten, joiden syttymistaajuustiheys näyttää käyttäytyvän hivenen poikkeavalla tavalla.
Normaalisti syttymistaajuustiheyden tulisi pienentyä kerrosalan kasvaessa. Tutkimus kuitenkin osoitti, että asuinrakennuksissa syttymistaajuustiheys pienenee aluksi normaalisti, mutta kääntyy tämän jälkeen hienoiseen nousuun. Ilmiötä voisi selittää esimerkiksi ero rakennustyypin rakennusten sisällä, sillä asuinrakennusten joukkoon sisältyy hyvin erityyppisiä rakennuksia, kuten pientaloja, rivitaloja ja kerrostaloja.
Muissa rakennustyypeissä keskeiset havainnot liittyvät syttymistaajuustiheyden muutoksiin verrattuna vuoden 2009 tutkimukseen. Toimisto- ja opetusrakennuksissa sekä hoitoalanrakennuksissa syttymistaajuustiheys käyttäytyy samoin kuin vuoden 2009 tutkimuksessa, mutta syttymistaajuustiheyden arvo on hieman noussut kaikilla kerrosaloilla. Teollisuusrakennuksissa havaittiin, että varsinkin pienillä kerrosaloilla syttymistaajuustiheys on korkeampi, mutta tulokset tasoittuvat kerrosalan kasvaessa. Varastorakennuksien osalta muutokset tutkimusten välillä on hyvin pieniä.
Tulipalot seuraavat elämänrytmiä
Vuorokaudenaikojen vaihtelussa keskeisenä havaintona todettiin, että päivisin, kun ihmiset ovat hereillä ja liikkeellä, tulipaloja sattuu enemmän. Öisin tulipalojen määrä vähenee. Viikonpäivien vaihtelussa keskeinen havainto oli, että rakennuspalot keskittyvät hiukan enemmän viikonlopuille. Tähän kuitenkin vaikuttaa suuresti rakennuksen käyttötapa, sillä osassa käyttötaparyhmiä suurin osa rakennuspaloista syttyy arkipäivinä.
Kun tarkastellaan kaikkia syttymiä, vuodenajalla ei näytä olevan paljoakaan merkitystä. Vuoden varrella rakennuspaloja syttyy kuukausittain melko tasainen määrä. Yksittäisten rakennustyyppien sisällä vaihtelua tapahtuu enemmän. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että yli puolet rakennuspaloista ja rakennuspaloista tapahtuu asuinrakennuksissa, joten trendit, joita havaitaan tarkasteltaessa vain asuinrakennuksia saattavat näkyä kaikkien rakennuspalojen tarkastelussa.
Asukasluvun perusteella rakennuspalojen määrä kaikenkokoisissa kaupungeissa on vuoden 2009 tutkimuksesta hieman noussut. Kerrosalan perusteella tehtävässä vertailussa huomattiin, että isoissa kaupungeissa tulipalojen määrä on hiukan kasvanut, mutta pienissä kaupungeissa tulos on säilynyt vuoden 2009 tutkimukseen verraten ennallaan.
HELSINGIN PELASTUSLAITOKSELLA SUOMEN LYHYIMMÄT VALMIUSAJAT
Tutkimuksessa laadittiin selvitys myös ensimmäisen yksikön toimintavalmiusaikojen kertymästä pelastuslaitoksittain sekä yli 50 000 asukkaan kaupungeista. Vertailussa tarkasteltiin yksiköitä, joiden resurssiluokitus oli määritelty kiireelliseksi. Tehtävätyypit, joita vertailussa käytettiin, olivat rakennuspalot ja rakennuspalovaarat.
Tutkimuksen tuloksena todettiin, että Helsingin pelastuslaitoksen alueella onnettomuuspaikat tavoitetaan keskimääräisesti nopeimmin, kun taas Itä- ja Pohjois-Suomen pelastuslaitosten alueilla toimintavalmiusajat ovat huomattavasti hitaammat kuin Etelä-Suomessa. Kaupunkien välisessä vertailussa havaittiin ehkä hieman yllätyksettömästi, että isommissa kaupungeissa toimintavalmiusajat olivat keskimäärin nopeampia kuin pienissä, ja nopeimmat toimintavalmiusajat havaittiin Helsingin kaupungin alueelta.
Alkusammutuksen onnistumisella vahva vaikutus vahinkoihin
Taloudellisten vahinkojen tarkastelussa tiedot kerättiin vuosilta 2019 ja 2020. Omaisuusvahinkojen määrää tarkasteltiin alkusammutuksen vaikutuksen, pelastuslaitosten toimintavalmiusajan ja riskiluokan sekä rakennuksen suojauksen suhteen ristiintaulukoimalla. Keskeisimmäksi havainnoksi nousi, että hyvin pieni osa rakennuspaloista ja rakennuspalovaaroista aiheuttaa suurimman osan euromääräisistä vahingoista.
Alkusammutuksen vaikutusta tarkasteltaessa keskeisinä havaintoina oli, että kun alkusammutus onnistuu, vahingot olivat usein pienet, kun alkusammutus rajoittaa paloa, vahingot ovat keskisuuret ja kun alkusammutuksella ei ole vaikutusta, vahingot ovat suuret. Tuloksien perusteella havaittiin myös, että jos alkusammutusta ei yritetä, ääripäät painottuvat – vahingot ovat useimmiten hyvin pienet tai hyvin suuret.
Alkusammutuksen vaikutusta arvioitiin rakennustyyppikohtaisesti. Tutkimuksen perusteella alkusammutusta käytetään onnistuneesti useimmiten asuin- ja vapaa-ajanasuinrakennuksissa sekä teollisuusrakennuksissa. Käytetyin sammutintyyppi on jauhesammutin.
Rakennuksen suojauksesta tulosten tarkastelu osoitti, että rakennuksissa, jotka oli varustettu automaattisella sammutuslaitteella ja automaattisella paloilmoitinlaitteella tai muulla paloilmoittimella, rakennukselle aiheutuneet tuhot jäivät useimmiten pieniksi. Alkusammutuslaitteistolla ja palovaroitin järjestelmällä varustetuissa rakennuksissa vahinkojen määrät jakautuivat melko tasaisesti eri vahinkoluokkiin. Mikäli rakennusta ei oltu suojattu, painottuivat erityisesti suuret vahingot.
